Fyysistä ja psyykkistä mielihyvää

Vuoden ensimmäinen

2009-01-06T21:03:01+02:00

Matka 3.4 km, aika 0:24:04

Kevyttä juoksua yhden asteen pakkasessa.

Mies alkoi vihjailemaan Tukholman maratonmatkan peruuttamisesta, joten oli lähdettävä juoksemaan. Sen lisäksi jääkaapin ovesta löytyy maratonmatkan tiedot, joten toivottavasti ne kertovat hänelle sen, että minä ainakin aion Tukholmassa tänä keväänä maratonin juosta. Hän itse valitettavasti joutuu toisen olkapään leikkaukseen, joten tänä keväänä tuskin saan juosta hänen kanssaan, kuten viime keväänä.

Hyvää vuotta 2009 kaikille!

Syyssadetta

2008-11-12T21:25:00+02:00

Matka 4.7 km, aika 33:13

Lähdin taas pitkästä aikaa juoksemaan. Kunnei sitä näköjään tosiaankaan saa itseään pidemmille juoksulenkeille niin hautasin koko ajatuksen niistä. Siirryin täten ajattelemaan ja motivoimaan itseäni lyhyemmille lenkeille. Olen käynyt suunnilleen kerran viikossa vajaan tunnin sauvakävelylenkillä ja puolentoista tunnin kuntonyrkkeily rääkissä. Ei sitä oikeasti voi rääkiksi sanoa, rehellinen ollakseni tykkään siitä todella paljon. Olen päässyt jopa kokonaan päänsärystä eroon. Hyvästi Buranat!

Lyhyiden lenkkien kunniaksi ajattelin, että tänään pitää viimeistään tämäkin ajatus oikeasti korkata. Juoksin pitkin Hiidenrantaa, juosten vauhdille myös Kopun mäen ylös. Aika oli yllättävänkin hyvä (keskivauhti 7.04 min/km), sillä luulin kuntoni huomattavasti heikommaksi. Eihän sitä oikeasti ole tullut kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa urheiltua edes jollain tasolla. Mutta nyt jos saan aikaiseksi käytyä pari kertaa viikossa edes tällaisella juoksulenkillä niin kroppa tottuisi taas juoksemiseen.

Raikkaita syyssateita kaikille!

Kotirata

2008-10-13T21:12:00+03:00

Matka 5.7 km, aika 41:17

Sen verran itsestään sain irti, että lähdin heti päivällisen päälle lenkille. Haapakyläntietä aina mäen päälle asti ja Kopun mäkeä alas. Kiertelin ja kaartelin takaisin kotiin. Ilma mukava juoksemiseen, itse juoksu tuntui kyllä raskaalta. Jalat toimivat hyvin, mutta vatsa oli eri mieltä kanssani siitä, että onko järkevää lähteä heti ruuan jälkeen juoksemaan. Mutta mitäs pienistä, pääasia, että pääsi juoksemaan.

Eipä tuo keskivauhti hirveesti ole laskenut, siinä reilussa 7 min/km se pyörii.

Niin ja minähän käyn siis edelleenkin kerran viikossa puolitoista tuntia kerrallaan kuntonyrkkeilemässä, siitä en jaksa tänne tarinoida. Se on sellainen mun juttu ja oma nautinto. Jos siis kaipaat tarkempaa analyysia kuntonyrkkeilystä ja sen tuomasta ja suomasta fiiliksestä niin ilmoittaudu kurssille mukaan!

Värikästä syksyä kaikille!

Tuntumaa

2008-09-30T21:10:00+03:00

Matka 12.7 km, aika 1:30:08

Pitkästä aikaa tuli kierrettyä Nummelan keskustakin taas kerran. Juoksu tuntui hyvältä, ei mitään ongelmia. Syksyisissä raittiissa keleissä tosi hyvä juosta, happi kulkee. Kunpa vaan saisi itsestään irti tämän kerran viikossa...

Olisiko se tässä?

2008-09-17T21:03:00+03:00

Matka 8.1 km, aika 1:02:04.

Joko sitä on tullut tarpeeksi pitkään otettua rennommin? Olisiko jo viimein aika jatkaa juoksuharrastusta ja kuntoilua ylipäätään? Maratonin jälkeen on tullut tarvottua joko korkeintaan parin kilsan juoksulenkki tai tunnin sauvakävelylenkki viikossa. Joten olisi kyllä aika jo herättää itseni jostain kesäunilta ja alkaa nauttimaan syksyn raikkaudesta.

Lähdin pitkästä aikaa henkisesti hyvin valmistautuneena juoksemaan. Tungin jopa kuulokkeet korviin ja mp3-soittimen takin taskuun. Kelistä kertoo se, että päälle sai vetää juoksu/hiihtoasun, jonka kanssa olen juossut viime talven. Sateli hyvin hentoa tihkua ja ilma todella raikas. Juoksu kulki hyvin ja leppoisasti musiikin tahtiin, joten suuntasin harjulle, Nummelan keskustan läpi, Asemantietä Seisakin-grillille ja metsän läpi takaisin kotiin. Upea olo!

Blogin otsikkokin piti tässä kahinassa vaihtaa, eihän sitä ole enää tullut oltua kotiäitinä yli puoleen vuoteen! Oi niitä aikoja!

1. maratonin jälkitunnelmia

2008-06-23T18:39:00+03:00

Kyllä sitä vain on upea fiilis tuon Tukhoman maratonin jälkeen! Ensinnäkin siitä syystä, että sain itseni sellaiseen kuntoon, että pystyin sen taivaltamaan läpi alle kuuden tunnin. Toiseksi se oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus, paljon porukkaa, vähemmän tuttuja maisemia ja se tunnelma, joka siellä vallitsi. En voi muuta kuin kehua. Vielä kun viimeisillekin olisi ollut loppulenkillä kaikkea luvattua tarjottavaa tarjolla...

Maran jälkeen annoin itselleni luvan ottaa viikon rennosti, sitten taas lenkille. Mutta tässä on tullut oltua lievän flunssan kourissa nyt pari viikkoa, joten ei ole lenkille päässyt, ei. Kroppa välillä huutaa ja mielikin sinne lenkille kovasti tekee, mutten viitsi uhrata terveyttäni, kunnei ole mikään pakko juosta. Lokakuun lopulla on sitten puolikas edessä, siihen täytyy vain pitää kuntoa yllä. Ehkä lievää aikaparannusta pitää lähteä hakemaan, joten se tietää sitten heti vähän kovempia juoksulenkkejäkin kesällä.

Jotta tämä juoksu ei sitten jäisi tähän niin pitihän sitä sitten tänään taas ilmoittautua ensi kevään Tukhoman maratonille. Eikä sitä miestään voi päästää yhtään helpommalla niin ilmoitinpahan hänetkin taas sinne. Tykkää minusta varmaan vuosi vuodelta enemmän, kun vaimo on ottanut oikein tavaksi ilmoittaa hänetkin Tukholmaan :)

Kaikille oikein aurinkoista, kuumaa ja nautinnollista kesää! Jatkukoon juoksulenkit antoisina ja hikisinä!

Stockholm marathon

2008-05-31T21:00:00+03:00

Matka: maraton, aika 5:51:35

Juostu on!

Silja Linen maratonlaivalla sai hyvin nostatettua maratonfiilistä ja matka taittui rennosti Tukholmaan. Illalla pientä pastatankkausta ja valmistelua seuraavan päivän koitosta varten. Sitä varten oli tullut kyllä jo melkein vuosi valmistauduttua, mutta nyt h-hetki oli käsillä. Ei edes mitään erityistä jännitystä ollut itsessään havaittavissa. Vähän ennen lähtöä kävelimme lähtöpaikalle miehen ja entisen työkaverini kanssa ja klo 14 alkoi lähenemään hiljalleen. Hellettä taisi olla yli 25 astetta eikä luvatusta pilvisestä säästä kyllä juuri mitään ollut näkyvissä, vain sinistä kirkasta taivasta ja aurinkoa. Joten hienossa kelissä pääsi ensimmäistä maratonia taivaltamaan. Alkuryysis oli aikamoista, melkein koko ensimmäinen puolikas juostiin hyvässä tiiviissä tunnelmassa. Onhan tuo huoletonta, kun juomat odottavat noin kolmen kilometrin välein ja niidenkin välissä saa nauttia kylmistä suihkuista, jos sellaisesta pitää. Juoksu tuntui hyvältä, ei juurikaan kipuja missään, joten ensimmäinen puolikas sujui osaltani hyvin. Ja ihan riittävän hyvässä ajassa (noin 2:40). Miehen seura oli mukavaa, oli tsemppaaja aina saatavilla, jos ja kun sitä tarvitsi. Toinen puolikas taittui enimmäkseen kävellen, välillä aina juosten ja lopussa taas enemmän juosten. Jossain 27-32 kilometrin kohdalla oli vaikeinta. Yläkroppa alkoi kramppaamaan ja hengitys salpaantui aina välillä. Se ei tuntunut mukavalta ja aiheutti jopa huolta siitä, pystyykö jatkamaan loppuun asti. Sitkeästi vain eteenpäin mahdollisimman reippaasti kävellen ja yläkroppaa verrytellen sain itseni taas toimimaan. Jalat toimivat oikeastaan koko matkan hyvin pieniä oikean jalan etureiden hetkellisiä krampinalkuja lukuunottamatta. Västerbronin silta tuli juuri sopivasti siinä 32 kilsan kohdalla ja kun siinä pisti osittain juoksuksi niin loppu sujuikin sitten taas vähän mallikkaammin maaliin asti. Silta ei kyllä ollut alkuunkaan niin paha kuin mitä kaikki antoivat etukäteen ymmärtää. Noin kilometrin pituinen nousu, joka ei kyllä ole jyrkkää nähnytkään. Jotain hyötyä siitäkin, että saa nykyään reenata näissä Nummelan hyvissä mäkisissä maastoissa. Kilometrin nousuja löytyy täältäkin ja paljon jyrkempiä, joten jos joskus vielä Tukholmassa juoksee niin sitä siltaa ei tarvitse enää pelätä. Koko reitti oli oikeastaan ihan mukava. Voin jopa ajatella juoksevani jopa uudestaan vaikka vuoden päästä... se päätös pitää hiljalleen tehdä, sillä juoksupaikat ja matkat myydään nopeasti loppuun. Niin ja stadikalla otettiin vielä loppukiri ja miehen kanssa ihan samassa ajassa tuulettaen maaliin. Hieno fiilis. Toisella kierroksella olisi ollut ihan kiva, jos olisi pystynyt juoksemaan enemmän, mutta näillä eväillä tällä kertaa ja tavoite kuitenkin saavutettu - alta kuuden tunnin maalissa! Ja ensimmäinen maraton juostuna! Kiitos Jukille ihanasta juoksuseurasta ja onnea maratonjuoksusta.

Siljan pöperöt olisivat saaneet olla paremmat, vähän köyhältä varsinkin menoillan pastaillallinen tuntui. Mutta kokonaisuudessaan mahtava fiilis, loistava matka ja upea saavutus. Pakko olla itsestään ihan ylpeä!

Ja Petterille onnittelut kerta kaikkiaan hienosta juoksusta, vaikka kolmen tunnin alitus jäikin saavuttamatta. Mutta ensi kerralla uudelleen, viimeistään.

Äitienpäivän kunniaksi

2008-05-11T21:26:00+03:00

Matka 21.5 km, aika 2:50:22.

Aamusta heti aurinkoinen ja lämmin ilma. Lapset olivat tehneet päiväkodissa ihanat äitienpäivälahjat. Lasten oma kädenjälki niissä lämmitti kovasti mieltäni. Mieli olisi tehnyt lähteä lasten ja miehen kanssa puistoon ja viettää aamupäivä heidän seurassaan, mutta sen sijaan lähdin juoksemaan pitkää. Yritin heti alusta lähtien juosta noin kahdeksan minuutin kilometrivauhtia, koska samaa vauhtia on tarkoitus juosta kolmen viikon päästä Tukholmassakin. Juoksin Haapakyläntietä harjun yli Lohjantielle ja siitä Asemantietä Nummelan keskustaan. Matka jatkui Citymarketin luota Ojakkalaan ja juostuani siellä tarpeeksi pitkälle käännyin takaisin ja juoksin Veikkoinkorven ja Kopun kautta takaisin kotiin. Juoksu tuntui alusta asti raskaalta. Syy saattaa löytyä niin huonosta venyttelystä kuin viikon juoksutauostakin. Nyt pitää ehdottomasti käydä viikolla tekemässä joku lyhyempi lenkki ja viikonloppuna sitten viimeinen pitkä ennen Tukholmaa. Tänään oli sen verran hellettä, että juotava loppui kuusi-seitsemän kilsaa liian aikaisin. Se taas näkyi voimien hiipumisena. Muuten hieno fiilis - ilma aivan mahtava ja ensimmäinen 1/2-maraton juostuna!

Miehelle kiitos äitienpäivälahjasta, huomenna kelpaa hypätä auton kyytiin kuuntelemaan hyvää musiikkia! Ja illalla saa rentoutua hyvän sisustuskirjan ääressä.

Kaikille äideille hyvää äitienpäivää!

Pitkän sijainen

2008-05-04T09:26:00+03:00

Matka 7.6 km, aika 51:53.

Aamulla oli tarkoitus lähteä mökillä juoksemaan pitkää lenkkiä. Nukuin kuitenkin liian pitkään ja piti päästä ajoissa lähtemään jo kotiin päin, joten lenkki jäi juoksematta. Illalla vedin kuitenkin lenkkarit jalkaan ja juoksin sitten tutuissa Nummelan maisemissa lyhyemmän lenkin. Juoksu tuntui hyvältä.

Naapurin matkassa

2008-04-27T11:47:00+03:00

Matka 15.7 km, aika 1:51:36.

Lähdettiin naapurin kanssa heti sunnuntai-aamusta juoksemaan, tarkoituksena juosta suhteellisen pitkä lenkki. Alkuvauhti kuitenkin näytti heti minulle sen, että vaikka naapuri kuinka väittää, että on juossut vain lyhyitä lenkkejä eikä vauhti ole päätä muka huimaava niin minä kyllä jo ensimmäisen parin kilsan jälkeen puuskutin kiitettävästi. Ajattelin heti, että luovun suosiolla naapurin ylipuhumisesta, että juostaisiin Ojakkalan suuntaan hetken matkaa, että saataisiin lenkistä vähän pidempi. Juostiin Haapakyläntietä harjun yli ja sieltä oikealle Lohjantietä Asemantielle. Suuntasimme Nummelan keskustaan, Porintien vartta Ojakkalaan päin ja sieltä sitten Veikkonkorpeen, Kopun kautta Hiidenrantaan ja mutkitellen takaisin kotiin.

Jo heti aamusta aurinko paistoi lämpimästi ja tästä lähtien voikin tällaisella kelillä jo tyytyä pelkkiin shortseihin ja t-paitaan. Nyt oli pitkähihainen juoksupaita hitusen liikaa. Siis aivan upea ilma, parempaa ei voi enää toivoa ja hyvä fiilis.

Naapurille erityiskiitos hyvästä juoksuseurasta!