Matka: maraton, aika 5:51:35

Juostu on!

Silja Linen maratonlaivalla sai hyvin nostatettua maratonfiilistä ja matka taittui rennosti Tukholmaan. Illalla pientä pastatankkausta ja valmistelua seuraavan päivän koitosta varten. Sitä varten oli tullut kyllä jo melkein vuosi valmistauduttua, mutta nyt h-hetki oli käsillä. Ei edes mitään erityistä jännitystä ollut itsessään havaittavissa. Vähän ennen lähtöä kävelimme lähtöpaikalle miehen ja entisen työkaverini kanssa ja klo 14 alkoi lähenemään hiljalleen. Hellettä taisi olla yli 25 astetta eikä luvatusta pilvisestä säästä kyllä juuri mitään ollut näkyvissä, vain sinistä kirkasta taivasta ja aurinkoa. Joten hienossa kelissä pääsi ensimmäistä maratonia taivaltamaan. Alkuryysis oli aikamoista, melkein koko ensimmäinen puolikas juostiin hyvässä tiiviissä tunnelmassa. Onhan tuo huoletonta, kun juomat odottavat noin kolmen kilometrin välein ja niidenkin välissä saa nauttia kylmistä suihkuista, jos sellaisesta pitää. Juoksu tuntui hyvältä, ei juurikaan kipuja missään, joten ensimmäinen puolikas sujui osaltani hyvin. Ja ihan riittävän hyvässä ajassa (noin 2:40). Miehen seura oli mukavaa, oli tsemppaaja aina saatavilla, jos ja kun sitä tarvitsi. Toinen puolikas taittui enimmäkseen kävellen, välillä aina juosten ja lopussa taas enemmän juosten. Jossain 27-32 kilometrin kohdalla oli vaikeinta. Yläkroppa alkoi kramppaamaan ja hengitys salpaantui aina välillä. Se ei tuntunut mukavalta ja aiheutti jopa huolta siitä, pystyykö jatkamaan loppuun asti. Sitkeästi vain eteenpäin mahdollisimman reippaasti kävellen ja yläkroppaa verrytellen sain itseni taas toimimaan. Jalat toimivat oikeastaan koko matkan hyvin pieniä oikean jalan etureiden hetkellisiä krampinalkuja lukuunottamatta. Västerbronin silta tuli juuri sopivasti siinä 32 kilsan kohdalla ja kun siinä pisti osittain juoksuksi niin loppu sujuikin sitten taas vähän mallikkaammin maaliin asti. Silta ei kyllä ollut alkuunkaan niin paha kuin mitä kaikki antoivat etukäteen ymmärtää. Noin kilometrin pituinen nousu, joka ei kyllä ole jyrkkää nähnytkään. Jotain hyötyä siitäkin, että saa nykyään reenata näissä Nummelan hyvissä mäkisissä maastoissa. Kilometrin nousuja löytyy täältäkin ja paljon jyrkempiä, joten jos joskus vielä Tukholmassa juoksee niin sitä siltaa ei tarvitse enää pelätä. Koko reitti oli oikeastaan ihan mukava. Voin jopa ajatella juoksevani jopa uudestaan vaikka vuoden päästä... se päätös pitää hiljalleen tehdä, sillä juoksupaikat ja matkat myydään nopeasti loppuun. Niin ja stadikalla otettiin vielä loppukiri ja miehen kanssa ihan samassa ajassa tuulettaen maaliin. Hieno fiilis. Toisella kierroksella olisi ollut ihan kiva, jos olisi pystynyt juoksemaan enemmän, mutta näillä eväillä tällä kertaa ja tavoite kuitenkin saavutettu - alta kuuden tunnin maalissa! Ja ensimmäinen maraton juostuna! Kiitos Jukille ihanasta juoksuseurasta ja onnea maratonjuoksusta.

Siljan pöperöt olisivat saaneet olla paremmat, vähän köyhältä varsinkin menoillan pastaillallinen tuntui. Mutta kokonaisuudessaan mahtava fiilis, loistava matka ja upea saavutus. Pakko olla itsestään ihan ylpeä!

Ja Petterille onnittelut kerta kaikkiaan hienosta juoksusta, vaikka kolmen tunnin alitus jäikin saavuttamatta. Mutta ensi kerralla uudelleen, viimeistään.